Ruotsalaisen valokuvataiteilijan Stina Brockmanin näyttelyssä ”The Nearness of You” on esillä valokuvia, jotka käsittelevät miesten välistä fyysistä läheisyyttä ja kosketusta. Teokset tarkastelevat maskuliinisuuteen liittyviä kirjoittamattomia sääntöjä sekä hetkiä, joissa ne murtuvat. Näyttely avaa näkymiä kehon, liikkeen ja läheisyyden merkityksiin.
Lähtökohtana Stina Brockmanin valokuvasarjalle ”The Nearness of You” olivat miesten sanattomat säännöt fyysiselle kosketukselle toisten miesten kanssa. Ne pienet, pienet signaalit, esimerkiksi toisia tervehdittäessä, jotka välittävät viestin heteroseksuaalisuudesta tai ei-feminiinisyydestä. Painissa tämä “rikotaan” hienolla tavalla, mikä voi vaikuttaa paradoksaaliselta tässä perinteisesti maskuliinisessa lajissa. Keskellä kamppailua hakeudutaan toisen kehoa vasten lyhyeksi levon hetkeksi tai pieneksi hellyydeksi. Miesten näkeminen lempeässä läheisyydessä toistensa kanssa on eheyttävää ja jotakin, mitä hän kaipaa yleisessä kuvavirrassa.
”Olen työskennellyt kahden painijaryhmän kanssa, toisen Pariisissa ja toisen Tukholmassa. Molemmissa ryhmissä oli jäseniä 18 maasta. Monet olivat ilman huoltajaa tulleita pakolaisia, jotka saapuivat Ruotsiin vuonna 2015. Osa heistä sai kielteisen turvapaikkapäätöksen ja pakeni sen jälkeen Pariisiin. Pakolaiset saavat Pariisin ryhmässä seuralta aktiivisempaa tukea kuin Ruotsin ryhmässä. He saavat apua järjestelmän ymmärtämiseen ja viranomaisasioiden hoitamiseen. He juoksevat yhdessä viikonloppuisin ja syövät yhdessä illallista silloin tällöin.
Heidän harjoittelunsa on äärimmäisen kovaa. Joskus nauroin ääneen, koska se on niin absurdin vaativaa harjoittelua, jota he tekevät. Mutta se antaa pakolaisille mahdollisuuden omaan elämään ja tunteen kuulumisesta ranskalaiseen yhteiskuntaan. Ne ryhmän jäsenet, jotka eivät ole pakolaisia, tulevat eri ammateista ja yhteiskuntaluokista Pariisissa, mikä on hyvä, sillä se tuo laajempia verkostoja ja tietoa. On todennäköisesti hyödyllistä hakeutua painin pariin yksin tulleena pakolaisena. Se, mikä on usein vaikeaa yksin ollessa, on fyysisen kosketuksen puute, ja juuri fyysinen kosketus luo siteitä ihmisten välille. Se lisää oksitosiinin määrää kehossa ja luottamus toisiin kasvaa. Ystävällinen fyysinen läheisyys murtaa hierarkioita ja vihamielisyyttä.”
Stina Brockman asuu ja työskentelee Tukholmassa ja on käyttänyt valokuvaa taiteellisena välineenään yli 50 vuoden ajan. Hän on työskennellyt useimpien valokuvatekniikoiden parissa 1860-luvulta nykypäivän digitaaliseen valokuvaukseen. Hänen teoksiaan on esitetty muun muassa Moderna Museetissa Tukholmassa ja Malmössä, Marabouparkenissa, Malmö Konsthallissa, Kulturhusetissa Tukholmassa, Hasselblad-säätiössä Göteborgissa. Hänen työskentelylleen ominaista on tarkan ja epätarkan välinen kohtaaminen kuvallisissa kompositioissa. Epätarkkuus on tärkeä keino liikkeen ja jännitteen ilmaisemisessa. Se tuo esiin myös kehojen liikkeiden hämmentävän nopeuden ja kauneuden. Hänen aiheensa käsittelevät usein kehoa ja maskuliinisuuksia. Hän nostaa esiin, kuinka maskuliinisuuksia ei usein problematisoida ja ne siksi pysyvät muuttumattomina. Tämä on erityisen kiinnostavaa maailmassa, joka kohtaa kriittisiä kysymyksiä maskulinististen tekojen ja niiden seurausten vuoksi. Rajojen venyttäminen ja valokuvallisten materiaalien kokeilu on yleensä Brockmanin työskentelyn lähtökohta. Hän käyttää virheitä ja ilmiöitä, joita pidetään “väärinä” tai “rumina”, muuttaakseen ne merkityksellisiksi ja mahdollisesti myös kauniiksi. Näin prosessista tulee seikkailu.
Näyttely on avoinna 2.–24.5.2026 torstaista sunnuntaihin. Avoinna: to–pe klo 14–18, la–su klo 12–16. Vapaa pääsy. Tervetuloa.