PIKISAARI BIENNAALI 2022
Makiko Nishikaze: ”Olen täällä” – paikkasidonnaisia ääni- ja videoteoksia
Makiko Nishikazen ”Olen täällä” -näyttely on ensimmäinen osa vuoden 2022 Pikisaari Biennaalia. Näyttely on dokumentoitu virtuaalinäyttelyiksi, johon pääsee tutustumaan yllä olevasta linkistä.
Näyttelyssä esillä olevat ”Olen täällä” – paikkasidonnaiset ääni- ja videoteokset ovat syntyneet Oulussa Art Hub Pikisaaren taiteilijaresidenssin työskentelyjakson aikana heinä-elokuussa. Heti Ouluun saavuttuaan Makiko havainnoi ympäristöä intensiivisesti, sekä akustisesti että visuaalisesti, ja dokumentoi ympäristön tarjoamia erilaisia mielenkiintoisia ääniä ja liikkuvia kuvia. Tästä materiaalista hän on loi uusia video- ja äänisävellyksiä, jotka olivat esillä Pikisaari Biennaalissa 18.8.-4.9.2022. Näyttelyyn liittyi myös kaikille avoimia pääsymaksuttomia tapahtumia.
Makiko on pitkään ollut kiinnostunut musiikin suhteesta sitä ympäröivään tilaan. Hän hyödyntää tilaa itsessään instrumenttina, joka yhdistää visuaaliset ja akustiset vaikutelmat yhdeksi kokonaisuudeksi. Työssään Makiko käyttää hyväkseen perinteisten soitinten lisäksi myös arkipäiväisiä esineitä ja materiaaleja. Hänen työskentelynsä teemana on kuuntelu ja havainnointi niin akustisesti kuin visuaalisestikin. Viime vuosina hän on tehnyt videoteoksia – ”visuaalisia sävellyksiä”, usein ilman ääntä. Makikon luomisprosessi ei ole lainkaan systemaattinen, ennemminkin orgaaninen. Muusikkotaustansa vuoksi hän säveltää visuaalisia kuvia samalla tavalla kuin musiikkiakin: muuttaen nopeutta, sävyjä ja kerrostuneisuutta. Se on kuuntelua silmillä. Perinteissä sävellystyössä Makiko on keskittynyt kosketinsoittimiin. Hän on säveltänyt monia kappaleita pianolle, klavikordille ja cembalolle, joita hän esittää itse. Perinteisellä tekniikalla hän yrittää luoda monia erilaisia sointikerroksia. Hänen sävellyksensä ei ole suunnattu johonkin omalaatuiseen tai upeaan lopputulokseen, vaan pikemminkin oppaaksi kohti korkeampaa kuuntelukykyä.
Makiko Nishikaze (s. 1968 Wakayama, Japani) on Berliinissä asuva säveltäjä, esiintyjä ja mediataiteilija. Hän on opiskellut säveltämistä ensin Japanissa, sitten Mills Collegessa Kaliforniassa Yhdysvalloissa Alvin Curranin johdolla ja valmistui sittemmin Berliinin taideyliopistosta. Tällä hetkellä hän opettaa Weimarin Bauhaus -yliopistossa mediatutkimuksen osastolla, jossa hän työskentelee lukuvuonna 2022-23 tutkijana. Aiemmin hän on toiminut apulaisprofessorina Wakayaman yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa Japanissa. Makiko on ollut Suomessa Gösta Serlachiuksen taidesäätiön Serlachius-residenssissä Mäntässä ja Taidekeskus KulttuuriKauppilassa Artist-in-Community-residenssijaksolla Iissä. Oulussa hänen teoksiaan on ollut esillä Neliö-Galleriassa kansainvälisessä ryhmänäyttelyssä VIDE/tyhjyys.
Pikisaari in Japanese?
20.8.2022 kello 13
25.8.2022 kello 13
Mitkä ovat Pikisaarelle tyypillisiä sanoja? Kuinka ne sanotaan japaniksi? Ja miten ne kirjoitetaan japanilaisella kanjilla? Kirjoitukset tulevat esille näyttelyyn.
Taiteilijatapaaminen: Makiko Nishikaze
21.8.2022 kello 14
Säveltäjä, esiintyjä ja mediataiteilija Makiko Nishikaze kertoo näyttelystään ja työskentelystään, jonka tärkein teema on kuuntelu ja havainnointi niin akustisesti kuin visuaalisestikin.
Bridge is our sound Theater
27.8.2022 kello 17
Bridge is our sound Theater on yhteisöllinen ääniperformanssi Korkeasaarensillalla, joka on kevyen liikenteen silta Pikisaaresta Hietasaareen. Silta yhdistää saaret. Olisi hienoa, jos performanssi yhdistäisi ihmisiä äänen ja kuuntelun kautta. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita osallistumaan. Näin sillasta voi tulla arvaamaton kokeellinen ääniteatteri.
dérive – kuljeskelu ”Listening with eyes – Seeing with ears”
28.8.2022 kello 14
Art Hub Pikisaari aloitti yhteiset kuljeskelut Pikisaaressa Olet tässä -yhteisöllisen taideprojektin myötä. Kesällä 2021 Makiko Nishikaze vieraili projektissa ja johdatti tutkimaan ympäristön ääniä ja vangitsemaan niitä visuaalisin keinoin. Nyt kuljeskelut jatkuvat jälleen.
Dérive tarkoittaa kuljeskelua, harhailua, ajelehtimista ja poikkeamaa. Se on kuljeskelua kaupunkiympäristössä, jossa sallitaan ympäristön tai hetken mielijohteen johdattaa matkaa ja päästetään irti tavanomaisista liikkumisen motiiveista ja seurataan ympäristöstä nousevia impulsseja, annetaan paikkojen ja maaston vetää puoleensa ja vaikuttaa tunteisiin. ”Kuljeskelua” on kehittänyt 1950-luvulla erityisesti ranskalainen taiteilija Guy Debord. Hänen mukaansa Dérive on viehättävän epämääräistä harhailua maantieteellisessä tilassa.
Näyttelyä ovat tukeneet Berlin Senate Department for Culture and Europe ja Oulun kaupunki.
